Viestintä on jakamista

Koin elämyksen Taiteiden yössä kymmenien tuhansien muiden kanssa. Hiljalleen pimenevälle Senaatintorille leijui alkajaisiksi - kuin hiljaa hiipien katedraalin takaa - uskomattoman kaunis sinisävyinen valaskala. Seuraavaksi merenelämään sointuvan musiikin tahdissa taivaalle leijui jättimäinen merikäärme, sitten kalat, meduusat, katkarapu, simpukka ja viimein helmi, joka esitti meritarinan pääosaa.

Ranskalaisen Plasticients Volantsin Perle-esitys oli noin tunnin mittainen kaupunkitaidespektaakkeli ilman sanoja. Ilmassa leijuvien, valtavien merihahmojen seikkailua seurattiin välillä henkeä pidätellen, niin vaikuttavia silloin tällöin alas ihmisten joukkoon syöksähtelevät hahmot olivat. Koimme lähes kauhun hetkiä kun merikäärme syöksyi kita auki perheen pienempien päälle haukaten samalla suuren joukon ihmisiä armottomaan kitaansa.

Kuinka mahtavaa on olla osa satua ja saada myös vaikuttaa sadun kulkuun!

Elämyksellistä tässä esityksessä oli kontakti. Näitä lähes hypnoottisesti vaikuttavia otuksia oli melkein pakko päästä kokeilemaan. Kaikeksi onneksi spektaakkeli mahdollisti hahmojen koskettamisen.

Perle-meriseikkailun tarinan kaari oli rakennettu vahvojen tunteiden varaan, niin rakkauden, yksinäisyyden kuin vihankin ympärille. Kymmenet tuhannet ihmiset kokivat samaan aikaan kollektiivisesti samankaltaisia, kaikille tuttuja tunteita. Spektaakkelin viehätyksen eittämätön voima oli tunne kollektiivisuudesta, jakamisesta.

Viestintä on parhaimmillaan jakamista! Communication-sana pohjautuu latinan communicare-termiin, joka tarkoittaa jakamista ja yhdessä tekemistä. Viestintä luo yhteisöjä. Tämä hieno tapahtuma Taiteiden yössä loi tunnin mittaisen yhteisön, joka jakoi saman kokemuksen. Yhteisö syntyi satunnaisista ihmisistä, jotka tulivat uteliaina paikalle luettuaan tai kuultuaan esityksestä. Tapahtuman jälkeen jokainen jatkoi matkaansa kokemusta rikkaampana. Jaettu kokemus jää elämään paikalla olleiden mielikuviin ja muistoihin.

Taiteiden yössä

viestintäkonsultti Jasmin Koistinen

Sika, joka sairastui

Helsingin Sanomat uutisoi eilen, että sianlihan markkinat ovat romahtaneet Yhdysvalloissa sikainfluenssan myötä. Kulutus on laskenut, ja useat maat ovat asettaneet tuontikieltoja erityisesti yhdysvaltalaiselle sianlihalle. Siitäkin huolimatta, etteivät sianliha ja sen syöminen nykytiedon mukaan mitenkään liity influenssan leviämiseen.

Miksi possua rienataan ja epidemiasta käytetään edelleen nimitystä SIKAinfluenssa?

Siksikö, että H1N1-virus kuulostaa etäiseltä ja epäkiinnostavalta? Koska media saa korskealla nimellä räväkämpiä otsikoita eli enemmän lukijoita?

Suomen valtio on ryhtynyt vastatoimiin yhteistyössä mm. lihateollisuuden kanssa. Saparohännästä on tarkoitus tehdä trendiruokaa Päivänpossu-nettipalvelun avulla. Tavoitteena on arvatenkin paikata pöhkön sikainfluenssa-nimen lihalle tuomaa imagohaittaa.

Tällaisia tempauksia tarvitaan nyt.

Ainakin minä heitän perjantain koittaessa lähimarketin herkulliset, bbq-marinoidut possunribsit tulille. Ja muistan pestä ja desinfioida kädet.

Marika Mattila

Account Manager

Rohkea lomaltapalaaja rokan syö

Palasin kesälomalta tänään yltäkylläisen lomailun jälkeen. Täysin työvieroitettuna turvauduin työmatkalla iltapäivälehteen, jossa yleisguru Jari Sarasvuo esitti lomaltapaluuta helpottavaksi toimenpiteeksi käydä suoraan käsiksi töihin. Myös myyntitaidon kouluttaja Tuija Rummukainen kehottaa tarttumaan heti aamusta ns. sammakoihin, asioihin jotka mieluiten unohtaisit, vaikka tiedät ne tärkeiksi. Ei siis pehmeää laskua, vaan hihat kyynärpäihin saman tien, OMG! Mistä aloittaisin?

Lomalaisen on helppo sujahtaa työpaikalla vanhoihin kuvioihin. Niin kuin orava pyörässä, kohta ei enää muistakaan miksi pyörää piti pyörittää. Loman tyhjentämällä päällä on kuitenkin loistava mahdollisuus kysyä itseltään rehellisesti ne Strategiset Kysymykset. Mitkä ovat yrityksemme tavoitteet? Ketä haluamme puhutella ja miten? Mitkä asiat haluamme jättää kohderyhmän mieliin? Puhutteleeko viestimme kohderyhmää aidosti? Mitkä ovat omat tavoitteeni? Mitä aion tehdä paremmin kuin viime pelikaudella?

Yllättävän harva markkinoinnin ja viestinnän ammattilainen ottaa vastuulleen huolehtia, että markkinointiviestinnän toimet vastaavat yrityksen strategiaa. Erityisesti viestinnän tekijät tyytyvät turhan usein ajatukseen, että strateginen ajattelu on jo tehty jossain muualla. Kulmahuoneen ovi kierretään kaukaa, vaikka omaa työtä helpottaisi suuresti, että strategia on syvällisesti sisäistetty ja markkinointiviestinnän tavoitteet päivitetty strategian mukaisiksi. Yritysjohto puolestaan unohtaa joskus, että suurin osa strategiatyöstä on viestintää - ilman ymmärrettävää ilmiasua ja innostavaa jalkautusta ei paraskaan visio tuota kultamunia.

Kun työnteon suunta on kirkastunut, itseään voi motivoida vauhtiin vanhalla armollisella periaatteella: Harjoitus tekee mestarin. Talent is Overrated -kirjan kirjoittajan Geoff Colvinin mukaan menestys syntyy määrätietoisesta ja harkitusta harjoittelusta, ei lahjakkuudesta: Tähtäätkö jatkuvasti tullaksesi paremmaksi? Kun asenne, tavoitteet ja asiaan käytetty aika ovat kohdallaan, alkaa se väistämättä näkyä tuloksissakin – tavoittelit sitten parempia tuloksia maratonilla tai markkinointiviestinnässä.

Loman lepuuttamin silmin voi tavoitteiden kirkastamista ja panosten suuntaamista harjoittaa omassa elämässäkin. Kun tiedostaa saavansa sitä mitä elämältään haluaa, tai ainakin on matkalla oikeaan suuntaan, on lomalta paluukin letkeämpää.

Minna Pinola
Asiakkuusjohtaja, Planner

Vahvistaako Facebook työyhteisöä?

Yhteisöpalvelu Facebook on muuttanut monen suomalaisen sosiaalisia suhteita ja kanssakäymistä. Facebookin kautta on helppo olla yhteydessä. Omia kuulumisia voi jakaa verkossa valikoidusti suppeammalle joukolle tai laajasti koko oman Facebook-kaveripiirin kesken. Statuspäivityksiä seuraamalla pysyy perillä omaan yhteisöön kuuluvien päivittäisistä mielenliikkeistä. Mutta kommenttiketjuja lukemalla pystyy seuraamaan myös kaverien kaverien ja jopa kokonaisten työyhteisöjen elämää.

Facebookin tilastojen mukaan palvelun käyttäjillä on keskimäärin 120 ystävää. Ystävien joukkoon mahtuu läheisten lisäksi vanhoja koulukavereita, sukulaisia, entisiä ja nykyisiä työkavereita ja muita työn kautta tutuksi tulleita henkilöitä. Avautumalla Facebookissa heikentyneestä työmotivaatiosta, työpaikan nihkeästä tunnelmasta tai typeristä asiakkaista tulee huomaamattaan viestineeksi asiasta melkoiselle joukolle eri yhteyksistä tuttuja henkilöitä ja heidän kauttaan vieläkin laajemmalle lukijakunnalle.

Törmäsin juuri henkilökohtaisesti pariin esimerkkiin, jossa Facebookia käytettiin välineenä työyhteisön sisäiseen keskusteluun, mutta joka oli laajasti kaikkien keskusteluun osallistuneiden työntekijöiden kaveripiirien nähtävillä. Toisessa naureskeltiin julkisesti työpaikan säästötoimenpiteille ja työntekijöiden innostuksen puutteelle. Toisessa tapauksessa tunnetun palvelualan yrityksen esimies kommentoi statuksessaan voimasanoilla tavarantoimittajan mokia omille alaisilleen.

Edellisten esimerkkien keskustelut oli tarkoitettu sisäiseksi huulenheitoksi, joka parhaimmillaan vahvistaa työyhteisön keskinäistä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Facebookissa keskustelut olivat kuitenkin kaveripiirien kautta satojen, ellei tuhansien ihmisten julkisesti nähtävinä. Kaikille käyttäjille ei vieläkään ole selvää millaisista asioista ja miten netissä voi kertoa esimerkiksi omaan työpaikkaan liittyvistä asioista.

Tutkijoiden mukaan Facebook voi kuitenkin vahvistaa työyhteisöä. London School of Economicsin professorin Lynda Grattonin mukaan työkaveri kannattaa hyväksyä omaan Facebook-yhteisöön. Hän on huomannut, että kun työntekijät "tuntevat" toisensa henkilökohtaisesti, se lisää innovatiivisuutta ja tiimityöskentely tehostuu.

Facebook saattaa myös madaltaa työpaikan hierarkisia suhteita. Monilla kun on yhteisössä ystävänään oma esimies tai työntekijöitä organisaation eri tasoilta. Parhaimmillaan Facebookilla voikin olla samanlainen vaikutus työyhteisön hengen kohoamiseen kuin onnistuneilla firman juhlilla. Seuraamalla vierustoverin elämää naamakirjassa kaveruus kehittyy ja esimieskin saattaa paljastua ihan hyväksi tyypiksi, joka ei ota itseään turhan vakavasti.

Jenni Rantanen, viestintäkonsultti