Olin kävellyt sen kampaamon ohi monta kertaa. Vihdoin astuin sisälle. Toivoin saavani ajan punahiuksiselle naiselle, josta olin kuullut hyvää. Hän näytti mukavalta ja aikaansa seuraavalta.
Kun istuin tuoliin, hän kysyi mitä olin ajatellut. Olin toivonut, että hän kertoisi, miten hän näkee juuri minut ja hiukseni ja mitä hän haluaisi niille tehdä. Otin nopeasti vastuun tilanteesta ja aloin ideoida: raitoja, kerroksittain leikkaamista, ehkä kasvattamista sitten joskus, mutta nyt vielä tällä tavalla lyhyempänä. Puhuin ja puhuin. Kun astuin kadulle uusissa hiuksissani, olin hiukan pettynyt. Minusta tuntui, että olin tehnyt ainakin puolet työstä ja hän vain toteutti ideani.
Kotona mietin, olisiko hän voinut onnistua täydellisesti ensimmäisellä kerralla? Pitäisikö minun miettiä tarkemmin, mitä haluan ja miksi ja kysyä, sopisiko se minulle?
Seuraavalla kerralla pyysin, että hän tekisi juuri sellaisen kampauksen kuin haluaa ja leikkaisi hiuksiani niin kuin omiaan. Hän leikkasi rohkeasti ja innostuneen näköisenä. Olin niin tyytyväinen lopputulokseen, etten meinannut malttaa odottaa seuraavaa käyntiä.
Kotona mietin itseäni asiakkaana sekä asiakkaita, joita kohtaan työssäni. Me kaikki pyrimme etsimään lähellemme ihmisiä, joista pidämme. Meillä on toiveita ja odotuksia, joita ei ole aina helppo ilmaista sanallisesti. Kaikki toiveemme eivät ehkä toimi käytännössä tai onnistu juuri meille. Mutta meillä on oikeus saada juuri meille parasta mahdollista palvelua. Meitä on kuunneltava ja meille kannattaa ideoida aktiivisesti uutta ja vähän erilaistakin. Me haluamme rahallemme vastinetta. Ja jos emme ole tyytyväisiä, emme pelkää äänestää jaloillamme. Meihin kannattaa tutustua kunnolla. Me haluamme, että joku tekee meistä kauniin.
Tanja Hannus
viestintäkonsultti
torstai 17. syyskuuta 2009
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
