Vanha juttu

Uusi päivä, uudet jutut. Blogissa se kai tarkoittaa tuoreita näkökulmia ja havaintoja uusista ilmiöstä. Ja niitä riittää. Asioiden uutuus tai trendikkyys eivät vain ole yksinään kovin tanakkaa sisältöä.

”Moi, mitä kuuluu?”
”Ostin uudet farkut.”
”Mahtavaa.”

Vaikuttavimmat tarinat (tai brändit) elävät ajassa, mutta eivät määrittele itseään suhteessa aikaan tai trendeihin, vaan suhteessa johonkin inhimillisesti koskettavaan. Esimerkiksi rakkauteen, vihaan, kateuteen, uskoon, toivoon tai huonoihin vitseihin, jotka silti naurattavat.

Uuden ja ajankohtaisen vastapainoksi on piristävää aistia myös pysyviä arvoja. Paradoksaalisesti elämän perusarvoihin vetoavat viestit tuntuvatkin tuoreemmilta kuin ainainen innovaatio- ja trendihumppa. Mikä sitten voisi olla inhimillisesti koskettavaa ja pysyvää? Jollekulle sellaista voisi edustaa vaikkapa kertomus kahden nuoren traagisesta rakkaudesta:

Romeo ja Julia rakastuivat deittipalstalla, mutta Julia irkkasi ja Romeo puolestaan käytti MSN Messengeriä. Julian tietoturvajohtaja ei suostunut nuoren rakastavaisen pyyntöihin saada itselleen MSN Mese, eikä Romeon järjestelmä ollut yhtään joustavampi. Salaa järjestelmävalvojiltaan nuoret rakastavaiset tapailivat Facebookissa, tietäen hyvin lempensä toivottoman kohtalon.

Julia keksi kuitenkin ratkaisun. Hän koodasi itse chattisovelluksen, jolla saattoi ohittaa tietoturvan ja välittää myös videota. Juuri ennen kuin hän poisti profiilinsa kaikista muista sosiaalisista medioista, hän lähetti Romeolle chatin palvelintiedot ja salasanat Facebook-viestinä.

Romeon työnantajan serveri kuitenkin kaatui, eikä Romeo saanut viestiä. Hän yritti tavoittaa Juliaa, muttei löytänyt tätä enää mistään. Julia puolestaan murtui, kun Romeo ei vastannut hänen kutsuunsa mesettää keskiyöllä.

Niin sydämensä murskanneet rakastavaiset päätyivät äärimmäiseen ratkaisuun. Selailunhalunsa menettäneinä he formatoivat kovalevynsä, eivätkä enää koskaan tavanneet.

Palaan asiaan kun kuulen siitä jotain uutta.

Juppe Koivisto
copywriter